torstai 15. syyskuuta 2016

Etänä, lähinä, ihan omannäköisesti joustaen




Vaihdoin työpaikkaa kesän aikana, noin kolmatta kertaa aikuisen työurani aikana. En siis ole kovin rutinoitunut tällaisiin suuriin mullistuksiin! Työpaikan vaihdos onkin herättänyt minussa monenlaista reflektointia itsestäni ja mm. tavastani tehdä työtä (aiheeseen liittyen saattaa ilmestyä useampikin postaus). Tässä kirjoituksessa pohdin tämän päivän työntekoa asiantuntijatyössä - lähinä, etänä vaiko jollakin muulla tavalla joustaen?

Muutama sana etätyöstä:

  • Etätyö on työtä, jossa työ tehdään tietotekniikan avulla siellä, missä se työntekijän ja työnantajan kannalta kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta. 
  • Etätyön edistämisessä on kysymys innovatiivisten, tuottavien ja humaanien työnjärjestelyjen tukemisesta. 
  • Etätyö perustuu luottamuksen ja vastuun tasapainoiseen suhteeseen. Perinteisen, usein työn ulkoisiin puitteisiin kohdistuvan valvonnan ja ohjauksen sijasta joudutaan keskittymään työn sisältöön ja tuloksiin. Vastuun antaminen ja luottamuksen osoittaminen vahvistaa tyypillisesti työntekijän sitoutumista työhön.
  • Kaikki työ ei tietenkään ole muutettavissa etätyöksi, eikä ole tarpeenkaan, sillä perinteisissä työn tekemisen paikoissa ja muodoissa on paljon hyvää. Päivä viikossa tai kaksi päivää kuussa - etätyön määrä voi vaihdella tilanteen mukaan. Työnteon eri muotojen joustava yhdisteleminen parhaita puolia yhdistellen tuokin suurinta hyötyä. Olennaista on, että joustavuutta haetaan molempien osapuolten, sekä työnantajan että työntekijän ehdoilla, mahdollisimman suurta tasapuolisuutta tavoitellen. 
  • Etätyö ei tarkoita vuorovaikutuksen heikentymistä. Tutkimusten valossa näyttää ilmeiseltä, että ajoittainen irrottautuminen sosiaalisesta kanssakäynnistä ja työpaikan moninaisista rutiineista parantaa olennaisesti keskittymismahdollisuuksia ja juuri tätä kautta tuo lisää tuottavuutta työhön. 


Etätyöllä talouskasvua!

Me Naiset (10/2014) listasi etätyön parhaiksi puoliksi seuraavaa: 
Se säästää aikaa ja rahaa. Sinulla on työrauha. Sinulla on valinnanvapaus. Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Myös työasu on vapaavalintainen.
Huonojakin puolia löytyy:
Vaarana on eristäytyä. Ei saa kunnollista palautetta. Tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa. Kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia. Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan. 

Usein etätyöstä tehdään sopimus, vaikka se ei toki ole pakollinen (ks. esim. Turre Legal). Etätyösopimuksessa voidaan sopia esim. siitä, mikä on etätyön määrä päivinä viikossa, kuukaudessa tai vaikkapa 3 kk jaksossa - ja onko viikossa päiviä, jolloin etätyötä ei voi tehdä ollenkaan.

Joustavampaa työtä - juuri minun näköistäni?

Itse olen huomannut kesän ja alkusyksyn aikana, että etätyön sijasta haaveilen etätyö-lähityö -dikotomiaa joustavammasta työtä. Uutena työntekijänä viihdyn hyvin työpaikalla oppimassa substanssin lisäksi organisaatiokulttuurin piirteitä, tutustumassa työkavereihin ja saamassa perehdytystä tehtäviini. Työpaikallani on käytössä työajan liukumat sekä aamusta että iltapäivästä kuten myös etätyömahdollisuus siitä erikseen sovittaessa. En kuitenkaan osaa (ainakaan vielä) käyttää näitä hyväkseni tukeakseni luontaista työn tekemisen tyyliäni. Kaipaan ihan omannäköistäni työn jouston mallia.

Joustava työ on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttävää. Työterveyslaitoksen psykologi Anna Tienhaaran (HS 8/2015) mukaan joustoa työpäiviin halutaan perinteisesti lasten takia, mutta yhä enemmän myös ikääntyvien vanhempien huolehtimiseen ja yleisesti työn ulkopuolisen elämän elämiseen. Työnantajan kannattaakin joustaa, koska mitä enemmän työntekijä pystyy vaikuttamaan työhönsä, sitä tyytyväisempi hän on. Joustomahdollisuudet lisäävät tutkitusti myös motivaatiota, sitoutumista ja tehokkuutta. 

Mistä minä sitten haaveilen? Elämäni vuorotyöläisen puolisona ja kolmen alakouluikäisen, aktiivisen ja harrastavaisen lapsen vanhempana on juuri niitä ruuhkavuosia, joista kyllä puhutaan - mutta joita hyvin vähän työpaikoilla tai yhteiskunnassa laajemminkin huomioidaan (aiempi kirjoitukseni aiheesta mm. täällä).




Olen aamulla töissä klo 8.30, sillä olen käynyt uimassa. Mieheni hoitaa lasten kouluunlähdön varmistelut tänään, vapaapäivänään. Iltapäivällä joudun lähtemään töistä - kesken erittäin kiinnostavan jutun jota olen työstämässä - jo klo 15, jotta ennätän hotkaista jotain suuhuni ja kuskata yhden lapsen treeneihin, kun mieheni kuskaa kahta muuta lasta eri harrastuksiin. Koppaan lapsen autoon ja vien treeneihin kaupungin toiselle laidalle klo 16.30. Kiirettä pitää, ruuhka-aikaan! Mutta kun pääsemme perille, on minulla 1,5 tuntia "omaa aikaa" - istua autossa, käydä kaupassa, lähteä juoksulenkille, ajaa ruuhkassa ees-taas kotiin? Ei, minä kaivan kannettavan tietokoneeni esiin, otan mukavan asennon ja ryhdyn töihin. Puolitoista tuntia kiinnostavan aiheen parissa sujahtaa nopeasti ilman häiriöitä, ja saan päivällä kesken jääneen homman valmiiksi. Hyvä ja rauhallinen mieli rentoutua loppuilta kotona, auttaa lapsia läksyissä ja kokkailla maittavaa iltapalaa perheelle! 

En siis vain haaveile, vaan toteutan jo nyt oman näköistäni joustavaa työtä. Johtotähtenäni on ajatus, että "kunhan työt tulee tehdyksi - hyvin". Aiemmin haaveilemani kellokortti on nykyisessä työssäni käytössä (mobiilisovelluksena puhelimessa), ja se palvelee minua aivan loistavasti - ei huonoa omatuntoa, jos joskus täytyykin lähteä aiemmin tai tulla myöhemmin! Seuraava steppini onkin selvittää uudella työpaikallani, lasketaanko tällainen oma-aloitteinen joustava iltatyöskentely työajaksi, vai teenkö sitä aivan omaan piikkiini. Kellokortilla erilaisiin pätkiin jaksottuva päivittäinen työaika tulee kuitenkin tehokkaasti dokumentoiduksi. Vaatiiko tällainen työskentely etätyösopimusta, joustotyösopimusta tms.?


Elämäntilanteessani tällainen joustaminen sopii minulle kuin nenä päähän:  helpottaa perheen ja työn yhteen sovittamista, vähentää stressiä, lisää tehokkuuttani, työtyytyväisyyttäni ja työmotivaatiotani. Voiko työnantaja olla välittämättä näistä vaikutuksista? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti