Tarkastelussa koulutustilit ja aikuiskoulutuksen TNO-palvelut

Suomessa suunnitellaan uudenlaisia, henkilökohtaisia koulutustilejä aikuisille. OKM:n selvityksen mukaan (linkki OKM:n tiedotteeseen 20.11.2012) nykyisellään aikuiskoulutusta kehitetään ja suunnataan herkästi sellaisille kohderyhmille, jotka osallistuvat muutenkin koulutukseen. Aliedustettujen ryhmien - kuten maahanmuuttajat, oppimisvaikeuksia kokevat, matalan pohjakoulutuksen tai sosioekonomisen taustan omaavat, kuntoutujat ja ikääntyvä väestö - osallistumista aikuiskoulutukseen sen sijaan ei ole juurikaan kyetty parantamaan. Uudenlaisella koulutussetelillä pyritään lisäämään aikuiskoulutustarjonnan kysyntä- ja tarvelähtöisyyttä, vahvistamaan koulutuksellista tasa-arvoa ja laajentamaan aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa.

”Talouden ja työmarkkinoiden rakennemuutos on niin voimakas, että aikuiskoulutuksen merkitys korostuu väistämättä. Käytännössä jokainen aikuinen tarvitsee työuransa aikana lisäkoulutusta, jolla voi parantaa omaa ammattitaitoaan sekä vahvistaa yleisiä valmiuksiaan toimia työelämässä ja kansalaisena. Nyt esitetty aikuiskoulutustilimalli tukee hyvin näiden tavoitteiden saavuttamista."  (Opetusministeri Jukka Gustafsson)

Opettaja -lehdessä 7.12.2012 OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen kyseenalaistaa koulutussetelien tarpeellisuuden. OKM:n selvityksen laatineet selvityshenkilöt perustelevat koulutustilejä sillä, että koulutustarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Manninen ihmettelee: 

"Ollaanko oikeasti tietoisia jo olemassa olevista runsaista koulutusmahdollisuuksista? Sen sijaan, että oppilaitokset alkaisivat suunnata vähäisiä voimavarojaan  uudensisältöisen lyhytkestoisen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen, niiden pitäisi vahvistaa jo olemassa olevan koulutuksen laatua, näkyvyyttä sekä ohjaus- ja neuvontapalveluja." 

Myös OKM:n selvitys korostaa TNO-toiminnan (eli tieto-, neuvonta- ja ohjaustoiminnan) kehittämistä. Selvityshenkilöt ehdottavat yhtenä kuudesta kehittämistoimesta hakevan ja ohjauksellisen työn lisäämistä. Koulutustilien vuosittaisesta 50 miljoonan euron budjetista 30% käytettäisiin aikuiskoulutuksen neuvonta- ja ohjauspalveluihin sekä hakevaan toimintaan, jolla pyritään mm. motivoimaan koulutuksesta vähiten innostuvia ihmisiä.

Hakevaan ja ohjaukselliseen työhön on voitava varata henkilöresurssi oppilaitoksissa ja yhteistyötä ohjauksen järjestämiseksi vahvistetaan myös oppilaitosten välillä. (...) Hakevan toiminnan rahoitus myönnettäisiin tulevaisuudessa niille oppilaitoksille, jotka ovat osa alueen yhteistyöverkostoa. (Lähde: Selvitys henkilökohtaisista koulutustileistä. Ehdotukset ja vaikuttavuuden arviointi. Loppuraportti.)  

Aikuiskoulutusta on toki syytä kehittää ja koulutustarjontaa suunnata entistä tarkemmin yksilöiden ja työelämän tarpeiden mukaan. Olen kuitenkin samoilla linjoilla Tuovi Mannisen kanssa: ollaanko tietoisia jo olemassa olevista runsaista aikuisena kouluttautumisen mahdollisuuksista? Aikuiskoulutus - erityisesti toisen asteen ammatillinen aikuiskoulutus - on levällään eri alueilla ja laajemmin koko Suomessa kuin jokisen eväät. Siinä missä nuorten toisen asteen koulutus ja korkea-asteen koulutus kuuluvat yhteishakujärjestelmän piiriin, ammatillinen aikuiskoulutus organisoituu jokaisessa oppilaitoksessakin kuten haluaa: hakuajat ovat milloin ovat, aloitusajankohdat milloin sattuu. Työvoimapoliittinen koulutus sekä erilaisten kehittämishankkeiden kautta tapahtuva koulutustoiminta sekoittavat tätä sekametelisoppaa entisestään. Kannatan ehdottomasti aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämistä entisestään. Ohjauspalveluja kehittämällä entistä suurempi joukko aikuisia - haavekuvissani lopulta kaikki aikuiset? - saisi tiedon tarjolla olevista kouluttautumisen ja opintojen rahoittamisen vaihtoehdoista.

Ja onneksi me aikuiskoulutustahot emme suinkaan ole alkutekijöissä tässä ohjauspalvelujen kehittämistyössä! Jo vuosina 2003-2009 toteutettu Noste-hanke käytti noin 25 miljoonaa euroa hakevaan toimintaan. Vuosina 2007-2013 toteutettava valtakunnallinen ESR-kehittämisohjelma "Osuvuutta ja kysyntälähtöisyyttä aikuisopiskeluun tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden valtakunnallisella kehittämisohjelmalla" käyttää myös noin 25 miljoonaa euroa aikuiskoulutuksen hakeutumisvaiheen TNO-palveluiden kehittämiseen. Tässä Opin Ovi -hankeperheessä on tehty ja tehdään tälläkin hetkellä erittäin arvokasta työtä asiakkaiden parissa, jotka pohtivat uraansa liittyviä asioita - esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla toimiva OpinTori -palvelu. Pari hanketta keskittyy myös työpaikalla tapahtuvan ohjauksen kehittämiseen, toisena niistä edustamani TOKI -projekti. Projektirahoituksella eri alueiden hajallaan olevat aikuiskoulutustoimijat kaikilta koulutusasteilta ovat organisoituneet verkostoiksi, jotka pyrkivät palvelemaan asiakkaita - yksittäisiä aikuisia, aikuiskoulutustietoutta tarvitsevia ammattilaisia, yrittäjiä ja työyhteisöjä - yhden luukun periaatteella. Palvelut ovat usein yhteydessä koulutuksen rahoittajatahoihin, kuten TE-toimistoihin, ja näin asiakas saa todellakin yhdeltä luukulta vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. 

Useat Opin Ovi -hankeperheen projektit päättyvät tänä vuonna tai viimeistään vuoden 2013 loppuun mennessä. Projektirahoituksen päättyessä innovatiivisia, rohkeita, perinteisiä raja-aitoja kaatavia, verkostoyhteistyönä synnytettyjä palveluja uhkaa resurssipula. Aikuiskoulutus kipuilee rahoituksen vähenemisen ongelmissa, eikä resursseista päättäviltä tahoilta aina tunnu löytyvän ymmärrystä hakevan toiminnan ja TNO-palveluiden tarpeellisuudelle. Itse katson, että juuri tässä tilanteessa pienten ja suurempienkin toimijoiden yhteistyönä tuotetut TNO-palvelut tuovat aikuiskoulutuksen pariin uusia maksavia asiakkaita - erityisesti, kun palveluja jatkuvasti kehitetään, ne tavoittelevat aikuiskoulutuksen aliedustettuja ryhmiä ja ne viedään työssä olevien aikuisten sekä työyhteisöjen koulutusvastaavien ulottuville.  Toki TNO-palvelut tuottavat muutakin inhimillistä hyvää yhteiskuntaan, eivät vain rahassa mitattavia arvoja. Kuten Gustafsson totesi, jokainen aikuinen tarvitsee työuransa aikana lisäkoulutusta pysyäkseen työelämässä ja yhteiskunnassa mukana ammattitaitoisena ja osaavana kansalaisena. Aikuiskoulutuksen TNO-palvelut auttavat yksittäistä ihmistä oman osaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen kysymyksissä ja jäsentävät mm. netin kautta tulevaa informaatioähkyä juuri hänelle merkityksellisellä tavalla.

Voisivatko koulutustilirahat ohjautua Opin Ovi -hankkeissa kehitettyjen palveluiden jatkorahoittamiseen, kuten selvitysraportissa (yllä olevassa lainauksessa) ehdotetaan? Vai käykö niin, kuten Suomessa usein ESR-projektien ollessa kyseessä, että edes kansallisilla kehittämistoiminnoilla ei ole jatkumoa: projektirahoituksella synnytetyt palvelut ajetaan resurssien puutteessa alas, kunnes seuraavalla ESR-ohjelmakaudella - tai vaihtoehtoisesti näillä koulutustilirahoituksilla - kehitetään ja laitetaan pystyyn uusia TNO-palveluita... (Kuka sanoi että pyörää ei tarvitse tai kannata keksiä uudestaan? Tervetuloa projektimaailmaan! Pyörä on keksitty ja tullaan keksimään vielä monta kertaa uudestaan.)