sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Työkaluja työelämäohjaukseen / Worklife guidance toolbox




(Scroll the page down to read this in english)

Muokkaus 26.9.2016: Upea suomenkielinen versio työkalupakista on nyt saatavilla!
http://wlguidance.wixsite.com/toolbox-fi

Yhtenä viimeisistä mutta ei vähäisimmistä töistäni ennen työpaikan vaihdosta kesällä 2016 osallistuin viiden maan työelämäohjauksen yhteistyöhankkeeseen. Islanti, Suomi, Ruotsi, Alankomaat ja Itävalta löivät hynttyyt yhteen ja tarkastelivat 2 vuoden ajan työssä olevien aikuisten ohjausta. Hankkeessa lisättiin osallistujien ymmärrystä työpaikalla tapahtuvasta ohjauksesta eli työelämäohjauksesta (worklife guidance), jaettiin hyviä käytäntöjä ja laadittiin työkalupakki sekä uraohjaajien että HR-asiantuntijoiden käyttöön työelämäohjauksen toteuttamiseksi. Työkalut soveltuvat hyvin myös kaikille työssä oleville avuksi oman uran pohdintaan ja suunnan  hahmottelemiseen!


The Toolbox - tietoa ja työkaluja työelämäohjaukseen 

"Worklife guidance - Development of guidance and counselling in the workplace" -hanke tuotti kohtuullisen laajan nettisivuston työelämäohjauksen aiheesta. Toolbox -nettisivuilta löytyy tietoa työelämäohjauksesta ja erilaisia malleja siihen, millä tavoin työssä oleville aikuisille voi ohjausta tarjota. Sivustolta löytyy työelämäohajukseen käytännönläheisiä työkaluja: itsearviointeja, testejä, tehtäviä ja toimintamalleja. Joiltakin Toolboxin sivuilta löytyy myös loistavia linkkejä paitsi artikkeleihin myös vastaaviin koosteisiin ohjaustyökaluja! Vastasin sivuston tekniikasta ja ulkoasusta, tekstit tuotimme yhdessä kansainvälisen projektiryhmän kanssa.

Helmikuussa ja huhtikuussa 2016 olin mukana toteutamassa valmennusta uraohjaajille ja työyhteisöjen avainhenkilöille (johtajat, esimiehet, HR-asiantuntijat) työkalupakin käyttöön. Toivottavasti työkalupakista on hyötyä sinullekin! Sivusto laadittiin englannin kielellä. Jos enklantisi ei taivu, ei hätää: sivuja käännetään parhaillaan suomen kielelle (osa sivuista on jo käännettykin).



_________________________________________________________________________________


One of my last assignments in my previous job - before I changed workplace in the  summer 2016 - was to work in partnership project between 5 European countries. Iceland, Finland, Sweden, The Netherlands and Austria cooperated for 2 years in order to take a good look at adult guidance and in particular at guidance in the workplace. In the collaboration  participants' understanding about guidance at the workplace (i.e. worklife guidance) was enhanced, best practices were shared and a website / toolbox for worklife guidance developed. 

Worklife guidance toolbox is aimed for guidance service providers and HR professionals, and supports them in providing guidance and counselling to employees. The toolbox consists of various methods, best practices, cases and practical tools. I think this toolbox is also useful to any employee interested in his or her own career management and development! 

"Worklife guidance - Development of guidance and counselling in the workplace" project developed rather broad website about worklife guidance. On the website you can find information about worklife guidance and also procedures and models on how to offer guidance and counselling for employees. There are also excellent links to other pages containing not only articles about the issue but also practical tools for guidance and counselling! I was responsible for the outfit and technique of the website, and the content we produced together with the international project group. 

In February and in April 2016 I conducted a training course for career counsellors and key personnel of work places (executives, managers and HR specialist) on getting to know the toolbox and to use the tools in their work. I hope this website and toolbox helps you too! Site was initially written in English, but will be translated in Icelandic, Finnish, Swedish, Dutch and German during this autumn (some of the pages are already translated). 




torstai 15. syyskuuta 2016

Etänä, lähinä, ihan omannäköisesti joustaen




Vaihdoin työpaikkaa kesän aikana, noin kolmatta kertaa aikuisen työurani aikana. En siis ole kovin rutinoitunut tällaisiin suuriin mullistuksiin! Työpaikan vaihdos onkin herättänyt minussa monenlaista reflektointia itsestäni ja mm. tavastani tehdä työtä (aiheeseen liittyen saattaa ilmestyä useampikin postaus). Tässä kirjoituksessa pohdin tämän päivän työntekoa asiantuntijatyössä - lähinä, etänä vaiko jollakin muulla tavalla joustaen?

Muutama sana etätyöstä:

  • Etätyö on työtä, jossa työ tehdään tietotekniikan avulla siellä, missä se työntekijän ja työnantajan kannalta kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta. 
  • Etätyön edistämisessä on kysymys innovatiivisten, tuottavien ja humaanien työnjärjestelyjen tukemisesta. 
  • Etätyö perustuu luottamuksen ja vastuun tasapainoiseen suhteeseen. Perinteisen, usein työn ulkoisiin puitteisiin kohdistuvan valvonnan ja ohjauksen sijasta joudutaan keskittymään työn sisältöön ja tuloksiin. Vastuun antaminen ja luottamuksen osoittaminen vahvistaa tyypillisesti työntekijän sitoutumista työhön.
  • Kaikki työ ei tietenkään ole muutettavissa etätyöksi, eikä ole tarpeenkaan, sillä perinteisissä työn tekemisen paikoissa ja muodoissa on paljon hyvää. Päivä viikossa tai kaksi päivää kuussa - etätyön määrä voi vaihdella tilanteen mukaan. Työnteon eri muotojen joustava yhdisteleminen parhaita puolia yhdistellen tuokin suurinta hyötyä. Olennaista on, että joustavuutta haetaan molempien osapuolten, sekä työnantajan että työntekijän ehdoilla, mahdollisimman suurta tasapuolisuutta tavoitellen. 
  • Etätyö ei tarkoita vuorovaikutuksen heikentymistä. Tutkimusten valossa näyttää ilmeiseltä, että ajoittainen irrottautuminen sosiaalisesta kanssakäynnistä ja työpaikan moninaisista rutiineista parantaa olennaisesti keskittymismahdollisuuksia ja juuri tätä kautta tuo lisää tuottavuutta työhön. 


Etätyöllä talouskasvua!

Me Naiset (10/2014) listasi etätyön parhaiksi puoliksi seuraavaa: 
Se säästää aikaa ja rahaa. Sinulla on työrauha. Sinulla on valinnanvapaus. Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Myös työasu on vapaavalintainen.
Huonojakin puolia löytyy:
Vaarana on eristäytyä. Ei saa kunnollista palautetta. Tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa. Kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia. Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan. 

Usein etätyöstä tehdään sopimus, vaikka se ei toki ole pakollinen (ks. esim. Turre Legal). Etätyösopimuksessa voidaan sopia esim. siitä, mikä on etätyön määrä päivinä viikossa, kuukaudessa tai vaikkapa 3 kk jaksossa - ja onko viikossa päiviä, jolloin etätyötä ei voi tehdä ollenkaan.

Joustavampaa työtä - juuri minun näköistäni?

Itse olen huomannut kesän ja alkusyksyn aikana, että etätyön sijasta haaveilen etätyö-lähityö -dikotomiaa joustavammasta työtä. Uutena työntekijänä viihdyn hyvin työpaikalla oppimassa substanssin lisäksi organisaatiokulttuurin piirteitä, tutustumassa työkavereihin ja saamassa perehdytystä tehtäviini. Työpaikallani on käytössä työajan liukumat sekä aamusta että iltapäivästä kuten myös etätyömahdollisuus siitä erikseen sovittaessa. En kuitenkaan osaa (ainakaan vielä) käyttää näitä hyväkseni tukeakseni luontaista työn tekemisen tyyliäni. Kaipaan ihan omannäköistäni työn jouston mallia.

Joustava työ on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttävää. Työterveyslaitoksen psykologi Anna Tienhaaran (HS 8/2015) mukaan joustoa työpäiviin halutaan perinteisesti lasten takia, mutta yhä enemmän myös ikääntyvien vanhempien huolehtimiseen ja yleisesti työn ulkopuolisen elämän elämiseen. Työnantajan kannattaakin joustaa, koska mitä enemmän työntekijä pystyy vaikuttamaan työhönsä, sitä tyytyväisempi hän on. Joustomahdollisuudet lisäävät tutkitusti myös motivaatiota, sitoutumista ja tehokkuutta. 

Mistä minä sitten haaveilen? Elämäni vuorotyöläisen puolisona ja kolmen alakouluikäisen, aktiivisen ja harrastavaisen lapsen vanhempana on juuri niitä ruuhkavuosia, joista kyllä puhutaan - mutta joita hyvin vähän työpaikoilla tai yhteiskunnassa laajemminkin huomioidaan (aiempi kirjoitukseni aiheesta mm. täällä).




Olen aamulla töissä klo 8.30, sillä olen käynyt uimassa. Mieheni hoitaa lasten kouluunlähdön varmistelut tänään, vapaapäivänään. Iltapäivällä joudun lähtemään töistä - kesken erittäin kiinnostavan jutun jota olen työstämässä - jo klo 15, jotta ennätän hotkaista jotain suuhuni ja kuskata yhden lapsen treeneihin, kun mieheni kuskaa kahta muuta lasta eri harrastuksiin. Koppaan lapsen autoon ja vien treeneihin kaupungin toiselle laidalle klo 16.30. Kiirettä pitää, ruuhka-aikaan! Mutta kun pääsemme perille, on minulla 1,5 tuntia "omaa aikaa" - istua autossa, käydä kaupassa, lähteä juoksulenkille, ajaa ruuhkassa ees-taas kotiin? Ei, minä kaivan kannettavan tietokoneeni esiin, otan mukavan asennon ja ryhdyn töihin. Puolitoista tuntia kiinnostavan aiheen parissa sujahtaa nopeasti ilman häiriöitä, ja saan päivällä kesken jääneen homman valmiiksi. Hyvä ja rauhallinen mieli rentoutua loppuilta kotona, auttaa lapsia läksyissä ja kokkailla maittavaa iltapalaa perheelle! 

En siis vain haaveile, vaan toteutan jo nyt oman näköistäni joustavaa työtä. Johtotähtenäni on ajatus, että "kunhan työt tulee tehdyksi - hyvin". Aiemmin haaveilemani kellokortti on nykyisessä työssäni käytössä (mobiilisovelluksena puhelimessa), ja se palvelee minua aivan loistavasti - ei huonoa omatuntoa, jos joskus täytyykin lähteä aiemmin tai tulla myöhemmin! Seuraava steppini onkin selvittää uudella työpaikallani, lasketaanko tällainen oma-aloitteinen joustava iltatyöskentely työajaksi, vai teenkö sitä aivan omaan piikkiini. Kellokortilla erilaisiin pätkiin jaksottuva päivittäinen työaika tulee kuitenkin tehokkaasti dokumentoiduksi. Vaatiiko tällainen työskentely etätyösopimusta, joustotyösopimusta tms.?


Elämäntilanteessani tällainen joustaminen sopii minulle kuin nenä päähän:  helpottaa perheen ja työn yhteen sovittamista, vähentää stressiä, lisää tehokkuuttani, työtyytyväisyyttäni ja työmotivaatiotani. Voiko työnantaja olla välittämättä näistä vaikutuksista? 



sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

PORTFOLIO - osaamisen tallentaja & uranhallinnan tukija

Portfolio on käsite, johon törmäsin uudelleen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kansainvälisessä uraohjausvälineistön kehittämishankkeessa (Worklife Guidance). Hankkeessa pohdimme viiden maan ohjauksen asiantuntijoiden kanssa erilaisia työvälineitä työssä olevalle aikuiselle urasuunnittelun tueksi. Mikä on portfolio anti urasuunnittelussa, entä sen muoto? 


Uraohjaajat pohtimassa modernia portfoliota valmennustilaisuudessa talvella 2016. 

Itselleni henkilökohtaisesti portfolio on tullut tutuksi opiskeluaikoina lukiossa ja yliopistossa (vuosituhannen taitteessa), jolloin kokosin opintoihin liittyviä suorituksia jos jonkinnäköisiksi näytekansioiksi opettajille. Ehkäpä portfolio elää ja voi hyvin edelleen opiskelumaailmassa? Työelämässä sillä ei kuitenkaan ole ollut kysyntää. Työskentelen koulutuskentällä, joten työtäni ei voi kuvailla ensisijaisesti visuaaliseksi. Visuaalisen työn tekijöillä portfoliolla on ollut aina paikkansa (taiteilijat, graafikot, arkkitehdit jne.).

Aloin pohtia portfolion tarvetta enemmänkin, kun toimin pintakäsittelyalan ja talonrakennuksen perustutkinto-opiskelijoiden uraohjaajana. Millä tavalla rakennuspintakäsittelijä voisi tuoda osaamistaan esille kuvallisen portfolion kautta, entä talonrakentaja? Näiden toteutusmallien vielä ollessa kehitteillä mielessäni sain varmistuksen portfolion tarpeellisuudesta, kun päätin hakea työtä toisesta organisaatiosta yli 13 vuoden yhtäjaksoisen työrupeaman jälkeen. En suinkaan ole tehnyt yhtä ja samaa työtä, vaikka saman työnantajan palveluksessa olen ollutkin. Olen suunnitellut, johtanut, ideoinut, innovoinut, kehittänyt, kouluttanut, valmentanut ja ohjannut hyvin vaihtelevissa tehtävissä ja toimintaympäristöissä! Mutta kuka muistaa kaikkea tuota tekemääni työtä, sen moninaisuutta - minun kai se pitäisi muistaa? Täytyi todellakin ajan kanssa kaivella menneisyyttä, että edes kaikki työvuodet tulivat mieleeni. (Onneksi olen säännöllisehkösti päivittänyt CV:täni, joten ihan kaikki ei ole painunut unholaan.)

Portfoliolla on monenlaisia funktioita tekijästä ulkopuolisille tahoille:
  • opinnoissa osaamisen kertymisen kuvaajana ja arvioinnin perustana (itsearviointi, ulkopuolinen arvioija), opintosuoritusten saamisen edellytyksenä 
  • työnhaussa oman osaamisen esiin tuomisen välineenä, työnantajan vakuuttajana niin osaamisestasi kuin sitoutumisestasi työnhakuun ja haettavaan tehtävään 
  • visuaalisilla aloilla demonstraatioina työsuorituksista ja osaamisesta kuvallisessa / tuotteiden muodossa, myös tarjousten liitteenä 

Itselleni merkittävin wake-up call oli oma tilanteeni. Ehkäpä, jos olisin vaihtanut työnantajaa vuoden tai parin välein, CV:ni kertoisi kovastikin tekemistäni töistä organisaatioden ja titteleiden kautta. Erityisesti pitkään samassa organisaatiossa (ja jopa samalla tittelillä) työskentelevien tulisi itse aktiivisesti miettiä, miten tallettaa kokemuksiaan ja osaamistaan, jottei se ole vain muistin varassa. Portfoliota tulisi kerätä ihan koko uran ajan, opinnoista työhön ja läpi erilaisten työtehtävien ja työnantajien, harrastuksista ja muista elämän projekteista. Portfolio on mitä mainioin väline uranhallintataitoja tukemaan! 

Portfolio: 
  • Osoittaa sinulle itsellesi, miten voit yhdistää opinnoista kertyneen pääoman ja kokemukset käytännön työssä yhdeksi mielekkääksi kokonaisuudeksi. 
  • Antaa sinulle tunteen, että urallasi on jokin suunta ja tavoitteita, kun teet itsellesi näkyväksi jo kokemaasi ja oppimaasi. Vahvistaa tavoitteen asettamista, toimintasuunnitelman laatimista ja sen eteen ponnistelua. 
  • Auttaa sinua hahmottamaan uraasi jatkumona, suurena kokonaisuutena - ei esimerkiksi vain yksittäisinä työpätkinä ja palasina. 
  • Auttaa sinua pohtimaan aika ajoin uraasi ja sen suuntaa: millaisia moninaisia uravaihtoehtoja sinulla voisi olla kertyneen osaamisesi perusteella, nykyisessä organisaatiossa tai sen ulkopuolella? 
  • Vahvistaa itsetuntemustasi, kun tunnet osaamisesi ja kykenet puhumaan siitä vakuuttavasti. 

Uraohjaajien pohdintaa nykyaikaisen portfolion muodosta ja sisällöstä. 

Kansainvälisessä hankkeessa partnerimaat tarjosivat portfolion muodoksi hyvin perinteistä word-dokumenttia, johon henkilö kirjoittaen kerää osaamistaan. (Tästä linkistä voit käydä katsomassa, millaisia vaihtoehtoja eri maat tarjosivat portfoliolle!) En kyllä purematta niele tällaisia muinaisjäänteitä. Lisäsinkin Toolboxiin osion e-portfoliosta. Kyllä kai tänä päivänä portfolio on jollakin tavoin digitaalisessa muodossa? Tämä on minulla vielä mietinnässä. Onko netissä ilmaisia ohjelmia, joilla voisin koota portfolioni näppärästi ja myös päivittää sitä jatkossa ahkerasti? Voisiko portfolioni olla suljettu / yksityinen, vai tulisiko sen päin vastoin olla julkinen? Tässä olemme varmaan erilaisia, toiset haluavat pitää tietonsa yksityisempinä. 
  • www.wix.com on ilmainen ja todella todella helppo ohjelma nettisivujen tekoon, myös visuaalisesti vaikuttava, jos niin haluat! 
Ilmaisia sivustoja juuri nimenomaan portfolion kokoamiseen:
  • Blogit: Blogger, Wordpress. Ainakin bloggerin kohdalla koen ongelmana, että en osaa suojata kokonaista blogia salasanalla, jonka saatuaan vastaanottaja pääsisi näkemään blogini / portfolioni. Voin jakaa blogipohjaisen portfolioni lukuoikeuden jollekin sähköpostiin, mutta henkilön tulee kirjautua bloggeriin omilla google-tunnuksillaan. Mutkikasta. Ehkä Wordpressissä on toisenlaisia ominaisuuksia? 
Taidan aloittaa oman portfolioni kokoamisen saman tien. Ilmaisista portfolio-alustoista minulla ei ole kokemusta, joten ehkä voisin kokeilla jotain niistä. Jos kuitenkin haluan portfolioni olevan yksityinen ja ensisijaisesti itseäni varten, täytyy minun vielä tutkailla mm. blogien eri ominaisuuksia.

Onko sinulla kokemusta, kommentteja e-portfolion kokoamiseen liittyen? 


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Aikuinen, opiskele nyt!


Hallituksen leikkauspolitiikka kurittaa koulutussektoria harvinaisen rankalla kädellä. Olen jo uraohjaajakollegoilleni välillä huokaillutkin, että minne me ohjaamme, kun koulutusta on pian niin vähänlaisesti tarjolla. Jos sopiva koulutus löytyykin, löytyykö aikuiselle enää rahoitusta, jolla opiskella? Siltäkin momentilta hallitus haluaa leikata, tuntuvasti. Näin tapahtuessa yhteiskunnan, työyhteisöjen ja yksilöiden on innovoitava ja otettava käyttöön monipuolisempia osaamisen kehittämisen muotoja, luulen.

Siispä aikuinen, opiskele nyt! Juuri nyt, vuonna 2016. Hallitus uhkaa leikata aikuiskoulutustuesta sen perusosan pois, yli 700 euroa. Käytännössä tämä puolittaa myönnettävän aikuiskoulutustuen määrän! Vaikken rahan perään erityisemmin olekaan, niin asuntolaina jäisi kyllä maksamatta opiskelukuukausilta puolikkaalla tuella. Ja siinä onkin juuri se aikuisena opiskelun haaste. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki vaatii 8 vuoden työhistorian. Siinä ajassa on ennättänyt ihan itse rakentaa elämäänsä sellaisen kulurakenteen, että palkattoman opintovapaan ajalle on todellakin saatava jostain kompensoivaa rahantuloa. Opintotuesta - jota myös leikataan? - ei voi tietenkään aikuisen elämässä enää edes puhua vakavasti otettavana tukimuotona. Aikuiskoulutustuki onkin ainoa tuki, jota työssä oleva aikuinen voi saada toimeentulon turvaamiseksi opiskelun aikana menettämättä työpaikkaansa.

Työssä olevan opiskelumahdollisuudet 


Aikuiskoulutustuki ja palkaton opintovapaa

Saadakseen täysimääräisen 19 kk tuen, tulee olla 8 vuotta työhistoriaa sekä vähintään vuoden mittainen työsuhde nykyiseen työnantajaan. Opintojen ajaksi haetaan palkatonta opintovapaata. Opintovapaata säätelee opintovapaalaki.

Osa-aikatyö ja soviteltu aikuiskoulutustuki 

On mahdollista tehdä myös osa-aikaisesti töitä ja hakea osa-aikaista opintovapaata. Näin tein itse: työskentelen laskennallisesti joka päivä 25% työajastani eli 1,9 tuntia (vaikka käytännössä tietenkin teen kuukaudessa muutaman kokonaisen työpäivän). Loput 75% työajastani olen palkattomalla opintovapaalla, jonka rahoittamiseen olen hakenut ja saanut Koulutusrahastolta soviteltua aikuiskoulutustukea. Miksi näin vaikea järjestely? Omalla kohdallani tiettyjen asiantuntijatehtävien siirto vain 3 kk ajaksi kollegoille olisi ollut haastavaa. Sen lisäksi laskin, että tällä tavalla käteeni jää nettona enemmän rahaa kuin kokoaikaiselle opintovapaalla. Kokonainen aikuiskoulutustuki nettona olisi ollut noin 60% nettopalkastani, kun tällä järjestelyllä käteen jää noin 73% nettopalkastani.

Tulee muistaa, että sovitellun aikuiskoulutustuen maksukuukaudet syövät tukikuukausia täysimääräisten lailla. Lisäksi etenemisvauhdin tulee olla sama eli opintopistetavoitteet ovat samat, opiskelit sitten kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti (keskimäärin vähintään kolme opintopistettä tai kaksi opintoviikkoa tukikuukautta kohti)!
 
Monimuoto-opinnot työn ohella / työajalla 

Ainahan voit myöt opiskella omalla ajallasi. Suomesta löyty(nee?) vielä paljonkin maksuttomia opintoja, joita voit suorittaa monimuotoisesti oman työsi ohella - sitä varmemmin, mitä korkeammalle koulutusjärjestelmässä kiivetään. Useissa toisen asteen tutkinnoissa on (onneksi) suuri painotus kädentaidoilla / konkreettiselle tekemisellä ja osaamisella, jotta niitä voisi kovinkaan etäältä etänä opiskella. Mutta esimerkiksi täällä pohjoisessa Kemi-Tornion amk:lla on pitkä historia monimuoto-opetuksen kehittämisessä. Korkeakoulututkinnon voit suorittaa opiskelemalla paikan päällä vain 2-4 päivää kuukaudessa.

Työyhteisöissä on erilaisia sopimuksia ja käytäntöjä sille, voiko työntekijä opiskella palkallisesti työajalla ja jos, kuinka paljon. Mikäli opinnot ovat työhösi olennaisesti liittyviä, kannattaa asiasta ainakin kysyä ja keskustella esimiehen kanssa! Toisinaan työnantaja suostuu lisäksi maksamaan opinnoista kertyviä kustannuksia, kuten osallistumismaksuja tai matka- ja majoistuskustannuksia. Jos näin ei ole, ja opinnot liittyvät ammatissasi toimimiseen, muista anoa hyvitystä verottajalta! Näin tein itse, kun kuljin Hämeenlinnassa opinto-ohjaajaopinnoissa. Työnantajani allekirjoitti oikein mielellään verottajalle lausunnon, että opintojen tuoma osaaminen ja pätevyys liittyvät työtehtäviini olennaisesti. Sitten vain selvitin verottajalle matka- ja majoituskustannukset.

Vuorotteluvapaa 

Vuorotteluvapaa on edelleen mahdollisuus vetää henkeä vakituisesta työstä ja tehdä hetken aikaa jotain ihan muuta - vaikka opiskella! Vuoden 2016 alusta vuorotteluvapaan ehdot muuttuivat jälleen.

  • Enimmäiskesto lyheni 180 kalenteripäivään aiemmasta 360 kalenteripäivästä ja se on pidettävä yhtenä jaksona. Aikaisemmin vuorotteluvapaa oli mahdollista pitää useammassa jaksossa.
  • Työhistoriavaatimus piteni 20 vuoteen 16 vuoden sijaan. 
  • Pitkän työuran tehneiden suuremmasta korvauksesta luovuttiin. Kaikkien vuorotteluvapaalle jäävien korvauksen taso on siis 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta.


Aikuiskoulutustuen leikkaukset? 


Yhteiskuntasopimuksen / kilpailukykysopimuksen puitteissa hallitus on esittänyt, että aikuiskoulutustuesta leikataan. Koska viimeistä naulaa ei ilmeisesti tämän sopimuksen arkkuun ole vielä löyty, taitaa tilanne olla avoin? SAK:n sivuilta löytyy työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä tällainen lausunto helmikuun lopulta:

Maan hallitukselle työmarkkinoiden keskusjärjestöt esittävät seuraavia toimia:

  • Aikuiskoulutuksen perusosaa ei muuteta lainamuotoiseksi, kuten hallitus on esittänyt.
  • Aikuiskoulutustuen enimmäispituus lyhennetään 19:stä 15 kuukauteen ja perusosaa alennetaan 15 prosenttia.
  • Aikuiskoulutustuen muutokset tulevat voimaan vuonna 2017.

Jäämme siis odottamaan, miten työssä olevien aikuisten vaativamman kouluttautumisen käy tulevaisuudessa! Itse päätin opintovapaani muutama päivä sitten, ja nautin taas kokoaikaisesta työstäni. "Tilille" jäi vielä 16 kk aikuiskoulutustukea odottamaan seuraavaa mahdollisuutta opintovapaaseen :-) 


perjantai 8. tammikuuta 2016

Practice what you preach!

Uraohjaajana autan ihmisiä ymmärtämään koulutuksen ja työn maailman sääntöjä, lakeja, käytäntöjä, mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Huomaan työssäni, että erityisesti minua tarvitaan tulkiksi näiden olemassa olevien faktojen ja yksilön kokemusmaailman välille. Mitä tämä tarkoittaa juuri minun kohdallani, kysyy ohjattavani. Vaikka usein edistänkin ohjausprosessia kysymällä hyviä kysymyksiä ja näin tukemalla ohjattavan metakognitiivisten taitojen kehittymistä, on minulla oltava laaja tietopohja kaikesta mahdollisesta työssäni eteen tulevasta. Uraohjaus on myös neuvontatyötä.

Siinä missä vaikkapa ammatilliset opettajat kehittävät osaamistaan työelämäjaksoilla "oikeissa töissä", voin minä uraohjaajana kehittää osaamistani tekemällä samoja päätöksiä ja asioita kuin ohjattavani. Pitämäni uraohjaussessiot linkittyvät usein kehittymiseen ja osaamisen kasvattamiseen. Niinpä päätin, että aloitan vuoden 2016 tekemällä sitä, mistä puhun: jäin osa-aikaiselle opintovapaalle, jonka rahoitan sovitellulla aikuiskoulutustuella. Opintovapaallani työstän väitöstutkimustani uraohjauksesta eteenpäin sekä litteroimalla että analysoimalla haastatteluaineistoani. Kokemusta kertyy ainakin työn ja opintojen yhteen sovittamisesta, jatko-opintojen ohjausprosesseista, vertaistuen merkityksestä, Koulutusrahastosta ja aikuiskoulutustuesta. Lisäksi väikkärini on keväällä asteen lähempänä valmistumista, toivon :-)

Hyvää uutta vuotta 2016 sinullekin!
Toivottelee Teea  


tiistai 8. joulukuuta 2015

Korvatunturin kuulumisia - mihin työyhteisön tilanteisiin työelämäohjaus ei sovi?

Vieraspostaus by Virpi Henttu, KM (ammattikasvatus), ammatin opettaja


Näin joulun alla on hyvä kirjoittaa Korvatunturin kuulumisia. Korvatunturilla on vuoden hurjin kiire, sillä kaikki tulee saada valmiiksi jouluaattoon mennessä. 

Eilen joulupukki asteli rakentajatonttupajaan tarkastuskierrokselle. Oli kuulunut huhua siitä, että pajassa ei tehty työtä ihan aikataulun mukaisesti. Joulupukilla oli tullut huoli, että saadaanko työt tehtyä ajallaan. Joulupukki asteli pajaan, jossa osa tontuista seisoskeli toimettoman näköisenä ja osa teki työtä ilman hymyä. Joulupukki asteli seisovien tonttujen luokse ja tuumasi: ”Millainen tonttu se on, joka ei jaksa ahertaa työtään loppuun?” Siihen tuumasi eräs viisas tonttu, Elmeri nimeltään: ”Miten teet työtä kun ei ole edes työkaluja ja materiaalikin on lopussa?” Joulupukki tähän ihmetteli: ”Enkös minä ole tilannut tarpeeksi tavaraa? Minä kyllä pyysin tilaajatonttua huolehtimaan, mutta hän on ilmeisesti unohtanut tilauksen teon. Onpas tämä harmillinen juttu. Täytyypä tästä keskustella seuraavassa kehityskeskustelussa”. Elmeri mietti hetken ja tuumasi rauhallisella äänellä: ”Jos operatiivinen toiminta ei suju, ei sitä voida alkaa työelämäohjauksella hoitamaan.” Joulupukki ihmetteli ja mietti tontun sanoja ulos kävellessään. 

Ulkona joulupukin pajaan astellessaan vastaan tuli hätääntynyt tonttu, joka kertoi joulupukille: ”Olen tehnyt työtä koko viikon taukoamatta, eikä kukaan tule minulle avuksi. Tontturyhmämme ei toimi kun kinaamme asioista ja siitä kuka tekee mitäkin. Onpa Vilho-tonttu jopa puhunut pahaa toisista tontuista." Elmeri-tonttu oli astellut myös ulos ja kuuli keskustelun. Silloin hän tuumasi joulupukille: ”Tähän asiaa tulee puuttua heti, ei voida odottaa että ryhmämme kokoontuu”. Joulupukki oli ihmeissään ja sanoi: ”Vilho-tonttu on minun tärkein tonttuni koko Korvatunturin alueella.” Elmeri ja hätääntynyt tonttu katsoivat toisiaan ymmärtävästi: ”Näinpä juuri, kun joulupukki on puolueellinen, ei tätä työtä voida kehittää. Emme voi luottaa pukkiin kun hänellä on aina suosikkitonttujaan, jotka ovat muita parempia.” 

Työt tulivat kuitenkin tehtyä, mutta paljon jäi joulupukille mietittävää. Hän tuumasi itsekseen: ”Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin minun tulee miettiä ohjauksellisia lähtökohtia uudelleen ja minunkin on aika muuttua. Täytynee hakeutua työelämäohjauksen koulutukseen, jossa näitä asioita käydään läpi vähän tarkemmin.”

Voit halutessasi poimia tekstistä tilanteet, mihin työelämäohjaus ei sovi: 
  • Akuutit ja tunnepitoiset kriisitilanteet. Osallistujat kokevat silloin työyhteisön ohjauksen liian hitaaksi ja riittämättömäksi tilanteeseen nähden. 
  • Huonoa esimiestyötä ei voi eikä saa korvata ohjauksella. Jos työnjohdollinen, operatiivinen toiminta ei suju, organisaatio ei voi siirtää kyseistä tehtävää ohjauksella hoidettavaksi.  
  • Jos ohjattavassa syntyy tunne, että ohjaaja on puolueellinen, ohjaus ei onnistu.
(Kallasvuo,A., Koski, A., Kyrönseppä, U., Kärkkäinen, M. (toim.) 2012: Työyhteisön työnohjaus. Sanoma Pro oy. Helsinki.)  

Rauhallista joulunaikaa työelämäohjauksen parissa touhuileville! 


Kirjoittaja opiskelee Oulun Aikuiskoulutuskeskuksen Taitoa työelämäohjaukseen -koulutuksessa, joka tarjoaa johtajille, esimiehille ja työyhteisöjen avainhenkilöille valmennusta ohjausosaamisen kehittämiseen henkilöstöjohtamisen ja osaamisen kehittämisen kysymyksissä.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

ohjaaja, uraohjaaja, valmentaja, coach?

Ihmisten ja ryhmien kanssa tehtävän työn parissa käytetään monenlaisia käsitteitä, titteleitä ja nimikkeitä. Oletko sinä ohjaaja, uraohjaaja, opinto-ohjaaja, aikuisopinto-ohjaaja, työnohjaaja, valmentaja, coach, sparraaja?



Mietiskelin käsitteiden 'ohjaaja' ja 'valmentaja' tai 'coach' eroavaisuuksia.  Mielestäni valmentamiseen liittyy ajatus selkeästä lopputuloksesta: valmentaja ja valmennettava määrittävät yhdessä tämän lopputuloksen (sijoittua viiden parhaan joukkoon SM-kisoissa / suoriutua mitattavasti paremmin työtehtävistä). Silti, trendi näyttää kääntyvän siihen suuntaan, että ohjaajista tulee valmentajia ja coacheja - tai ainakin ohjauspalveluista valmennuspalveluita, kuten TE-hallinnon uudistuksissa. Ohjaava koulutus on muuttunut lyhyiksi ja napakoiksi uravalmennuksiksi (joskin myös TE-hallinto korostaa valmennusten sisältävän tukea ja ohjausta - onko muutos siis lähinnä semanttinen?). Tästä muutoksesta mm. OAJ lausui huolensa vuonna 2012: ohjaavan koulutuksen sekä erilaisten ohjaavien ryhmien korvaaminen valmennuksella saattaa heikentää palvelun laatua sekä toteuttajien ohjauksellista osaamista. Toisaalta aikuiskouluttaja Amiedu Helsingissä käyttää molempia käsitteitä vaivattomasti rinnakkain:
(...) lakimuutos lakkautti ohjaavan koulutuksen nimikkeenä. Ohjauksen tarve ei kuitenkaan poistu, päinvastoin. Ohjaus jatkuu uudistuneena Uravalmennuksena. Kohderyhmät ovat monipuolistuneet – nykyisin valmennusta voidaan tarjota entistä kattavammin monenlaisiin tilanteisiin.
Käsitteiden eroavaisuuksia pohtivat myös liikkeenjohdon konsultti Spiik sekä työnohjaaja, coach Marjo-Riitta Ristikangas. Ristikangas (2008) valottaa työnohjauksen ja coachingin eroja ja yhtäläisyyksiä ja kirjoittaa:
Työnohjauksen tuki- ja auttamishistoria ja coachingin urheilutausta luovat väistämättä menetelmille oman leimansa. Se, miten selvästi eri tausta sitten näkyy työnohjaajan ja coachin arjessa, on tietysti oma lukunsa. Joka tapauksessa erot ovat aina hyvin yksilökohtaisia. Menetelmien geeniperimästä on joka tapauksessa hyvä olla tietoinen. (...) Merkittäviä eroja yleisistä määrityksistä ei ole löydettävissä. Työnohjaajien määritys on laajempi ja kuvaa myös varsinaista prosessia. Molemmissa määritelmissä on kyse voimavaroista. Työnohjauksessa ne suuntautuvat ratkaisujen löytymiseen, coachingissa tavoitteiden saavuttamiseen. 
Myös Ristikankaan mukaan coachingissa parhaimmillaan suorituksia voidaan mitata ja niiden edistymistä seurataan huolellisesti.

Jos siis määrittelet olevasi ohjaaja, oletko työnohjaaja, opinto-ohjaaja, aikuisopinto-ohjaaja vai uraohjaaja? (Sillä ohjausalan ammattilaisena jonkinlaisen etuliitteen tittelisi ansaitsee. Työmarkkinoillamme 'ohjaaja' on usein sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevä toisen asteen koulutuksen omaava "hoitohenkilö".) Näiden selkeästi ohjauksellisimpien työmuotojen sisällöt vaihtelevat nekin. Esimerkiksi työnohjaaja -nimikettä tulisi käyttää vain niiden, jotka ovat saaneet tehtävään koulutuksen (kuten aiemmin kirjoitin). Usein työnantajasi saattaa määritellä käsitteen puolestasi. Opinto-ohjaaja on hyvin vakiintunut työnimike peruskoulussa sekä toisen asteen koulutuksessa. Omassa (aikuiskoulutuksen) työorganisaatiossa ehdotin tilalle kuitenkin uraohjaajan nimikettä: ohjaajan työ on hyvin paljon, ehkä jopa enimmäkseen, muutakin kuin opintojen ohjausta. Ura käsitteenä kuvaa paremmin tätä laajuutta, jossa opinnot ovat yksi osa matkalla kohti seuraavaa urapolun vaihetta.

Kollegaltani saama arvokas ajatus tähän aiheeseen korosti asiakaslähtöisyyttä: voimme määritellä työotteemme - esimerkiksi ohjaus /coaching / konsultointi / koulutus -akselilla - asiakkaan tarpeiden mukaan, asiakaslähtöisesti ja joustavasti. Markkinoinnin maailmassa määrittelemme työskentelymme käsitteitä puolestaan ymmärrettävyyden kriteerein: esimerkiksi teollisuudessa työnohjaaja -käsite on jotain vallan muuta kuin koulutuksen saanut, työn sisältöjä asiakkaan kanssa yksilö- tai ryhmäohjauksessa tarkasteleva ammattilainen. Ylipäätään ohjauksen käsite moninaisuudessaan tuntuu työorganisaatioissa usein tulkittavan opastamiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä valmennus -käsitettä viljellään nykyään ahkerasti?


Täytyy vielä todeta, etten halua kohottaa tai painaa toisia muotoja ylös tai alas. Esiin nostamani käsitteet kuuluvat kaikki vuorovaikutuksellisen työn ja ihmisiin vaikuttamisen laajaan käsiteperheeseen. Kaikissa muodoissa kysymys on ainakin vuorovaikutussuhteesta, prosessista ja oppimisesta. Toisaalta, meille alalla toimiville ammattilaisille käsitteet ja niiden käyttö ovat merkittäviä. Tämä on työmme teoreettisen pohjan tuntemusta ja ymmärrystä ja osoittaa osaltaan myös ammattimaisuuttamme. Teemme työtä ihmisten parissa vahvalla teoreettisella ja käsitteellisellä perustalla. Pohdimme työtämme, työotettamme ja nimikkeitämme mm. suhteessa vallankäyttöön (kenellä on valtaa, millaista), asiantuntijuuteen (kenellä on tietoa, kuka on asiantuntija) ja prosessin kestoon (onko kyse yksittäisestä tapahtumasta vai pidempikestoisesta prosessista).


maanantai 8. kesäkuuta 2015

yhdessä ja yhteistyössä

Viisi vuotta luotsaamani TOKI - Työelämän ohjausosaamisen kehittämisprojekti (ESR) päättyi helmikuussa 2015. Hankkeen aikana minä ja työparini tiiviinä kaksikkona sekä auttavaiset, osaavat kollegat ympärillämme kehitimme työpaikoilla tapahtuvaa ohjaustoimintaa Pohjois-Pohjanmaan alueella monen kokoisissa ja eri toimialoilta olevissa työpaikoissa.



Kaikkiaan hankkeen järjestämiin toimenpiteisiin (koulutusohjelma, valmennustapahtumat, seminaarit, konsultointi) osallistui lähes 1100 henkilöä yli 140 eri työyhteisöstä (ja heistä 525 henkilöä vähintään päivän kestäviin toimenpiteisiin). Hankkeen lippulaivatuotteeseen, Taitoa työelämäohjaukseen -koulutukseen, osallistui kokonaisuudessaan noin 160 henkilöä. Numeeriset tulokset ovat vakuuttavia: ohjaus kiinnostaa työyhteisöjen avainhenkilöitä - johtajia, päälliköitä, esimiehiä kaikilta toiminnan tasoilta - ja se halutaan ottaa osaksi omaa toimintaa ja työyhteisöä

Työmme työpaikoilla tapahtuvan ohjauksen parissa ei pääty, sillä maailma ei ole vielä valmis. Syyskuussa käynnistyy seuraava Taitoa työelämäohjaukseen -koulutus (7-11 op). Minä, työparini sekä useampikin työyhteisössä innostamamme kollega jatkamme työyhteisöjen kehittämisen parissa tutkimalla, konsultoimalla, ohjaamalla, valmentamalla ja kouluttamalla. OAKK:n tuorein kansainvälinen hankeyhteistyö, Worklife Guidance, kerää ja kokoaa yhteen osallistujamaiden hyviä käytäntöjä työpaikalla tapahtuvan ohjaustoiminnan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi loppukesään 2016 saakka. Päivitän tätä blogia aina kun vain ennätän, pysy siis mukana :-) 

Kesäterveisin, 
Teea